perjantai 28. lokakuuta 2011

Don't say a word, don't say a word...

Otsikko on lainattu suosikkiyhtyeeltäni Sonata Arcticalta, ja jostain syystä kyseinen biisi alkaa soida päässäni nykyään useinkin, kun Suomen ns. virallisterveellistä ravitsemuskantaa edustavat tahot avaavat suunsa. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi keskustella heidän kanssaan, tai etten haluaisi kuulla heidän näkemyksiään; ongelma on siinä, että minusta tuntuu yhä enenevässä määrin, että he eivät halua keskustella MINUN (tai siis meidän, karppaajien) kanssani eivätkä taatusti ainakaan kuuntele yhtään, mitä yritän (yritämme) heille sanoa. Tämän varmasti huomasi jokainen, joka katsoi eilisen A-Talk -ohjelman. Siinä missä karppimyönteinen ravitsemusterapeutti Laatikainen esiintyi rauhallisesti ja kohteliaasti ja pyrki rakentamaan rauhaa ja tarjoamaan yhteistyön mahdollisuutta, mitä teki virallisen linjan edustaja, professori Uusitupa? Keskeytteli ja puhui toisten päälle minkä ehti, tyrmäsi kategorisesti jokainen hänelle esitetyn väitteen, jätti vastaamatta kysymyksiin (ainakaan kunnolla) ja lateli samoja vanhoja mantroja tuhansista tutkimuksista ja siitä, miten "kovan rasvan" vaarallisuus on tiedetty "aina". Aina??? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta nykyinen, vähärasvainen suositus juontaa käsittääkseni juurensa ihan niinkin kauas, kuin 1950-luvulle ja Ancel Keysiin (jonka tutkimuksista voidaan olla montaa mieltä, ja ollaankin). Joka tapauksessa siis vain noin kuudenkymmenen vuoden taakse. Ja ihmiskunnan historia puolestaan... voitaneen legitiimisti todeta, että "hieman" pitemmälle.

Puuttumatta nyt prof. Uusituvan sanomisiin sen enempää, niin se, mitä todella ihmettelen, on se, miten hän, (entinen) tutkija, on noin täysin unohtanut tieteen tärkeimmän perusperiaatteen eli sen, että vaikka tiede onkin parasta tietoa, mitä meillä on, se ei ole koskaan "valmista"? Että vain jatkuvan kyseenalaistamisen ja uudelleentutkimisen myötä pääsemme lähemmäs "totuutta"? Mietitäänpä asiaa hetki. Suomesta löytyy tällä hetkellä todennäköisesti jo tuhansia ihmisiä, joilla on hyviä kokemuksia VHH-ruokavaliosta. Paino on ehkä pudonnut, osalla paljonkin, jotkut ovat saaneet diabeteksensa kuriin ja voineet vähentää lääkitystä tai jopa jättää se kokonaan pois, toisilla taas verenpaine on normalisoitunut, joillakuilla allergiat rauhoittuneet ja joillakuilla migreenit jne. Osalla on esittää myös ihan tiukkaa, numeerista dataa siitä, miten VHH on parantanut kolesteroliarvoja jopa huomattavastikin. Tämähän on täysin vastaan vallitsevaa käsitystä ja ns. rasvahypoteesia. Miten tähän sitten pitäisi tiedemiehen suhtautua? Ei ainakaan niin kuin em. professori Uusitupa suhtautuu, eli tyrmäämällä tulokset "mahdottomiksi" tai tokaisemalla ylimielisesti "yksittäistapauksia, ei voida yleistää".

Toki nämä ovatkin yksittäistapauksia, mutta vain niin kauan, kuin asiaa ei ole tutkittu. Ja jos jokin paradigma noin voimakkaasti haastetaan, vaikka sitten vain yksittäistapausten voimin, tulisi tiedemiehen ensimmäinen ajatus olla: "Tätä täytyy nyt tutkia". Koska se, että noita yksittäistapauksia on tosiaankin jo runsaasti ja tulee koko ajan lisää, herättää ainakin maallikon mielessä epäilyksen siitä, että ehkä kyseinen asia voisi toimia myös laajemmalla joukolla, mikäli sitä tutkittaisiin. Tätähän ravitsemusterapeutti Laatikainen yritti eilisen A-Talkin lopussa ehdottaa, ja professori Uusituvan kommentti tähän oli "On meillä tärkeämpääkin tutkittavaa." Eli toisin sanoen Sydänliiton johtaja sanoo suorassa TV-lähetyksessä, että on tärkempääkin tutkittavaa, kuin kansalaisten terveys ja hyvinvointi. Jos minä olisin Sydänliiton jäsen, eroaisin moisen kommentin jälkeen välittömästi.

Kuten erään karppipalstalaisen allekirjoituksessa lukee, "as a scientist, you're not taught to answer questions but to question answers". Niinpä. Kuka kertoisi tämän professori Uusituvalle? Kuka kertoisi, että nykyään pelkkä professorin titteli ja vanhat meriitit eivät enää riitä, kun internetin myötä tieto (toki myös virheellinen sellainen - lähdekritiikki ja medialukutaito ovat tärkeitä asioita pitää mielessä aina) on kansalaisten käsillä ihan eri tavalla, kuin vielä muutama vuosikymmen takaperin?

1 kommentti:

  1. I believe the problem stems from two places:

    1) Misunderstood theories regarding lipid metabolism
    2) A distorted view of what insulin is and does in the body and just overall glucose metabolism

    One side looking to blame the other for two macronutrient groups that are benign to our health.

    http://carbsanity.blogspot.com/2012/07/obesity-related-diabetes-how-gary.html

    It's also worth noting that long term dieting tend to slow down thyroxin production and conversion of T3 to the more active T4.

    VastaaPoista