Voimanalan Valtiatar on karpannut nyt noin kolme ja puoli vuotta (ja syönyt ns. hiilaritietoisesti sitä ennen parisen vuotta), joten kaikenlaista on tullut kuultua, luettua ja väliin kokeiltuakin, kuitenkin suht valtavirrassa ja keskitiellä (karpin näkökulmasta, siis) tai ainakin niiden liepeillä pääasiallisesti pysyen. Toiset kokeilut tuottivat hyviä tuloksia ja jäivät osaksi päivittäistä ruokavaliota, toisista taas luovuin, kun en mitään varsinaista hyötyä havainnut. Näihin vuosiin on mahtunut esim. tällaista:
- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.
- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.
- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.
- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.
- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.
- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.
- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:
- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.
- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.
- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karppaustyylit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karppaustyylit. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. elokuuta 2013
torstai 18. heinäkuuta 2013
Elämänmuutoksia sekä puhetta aiheesta me, myself and I
Onpas kulunut pitkä aika viimeisimmästä postauksestani. Josko nyt taas olisi aikaa ja intoa?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Karppaus on SO last season!
(Disclaimer: en kritisoi tässä postauksessa mainitsemiani ruokavaliosuuntauksia sinänsä, vaan lähinnä niihin ja aiheeseen ylipäätään liittyvää pelotteluhenkistä/tuomitsevaa retoriikkaa, vouhottamista ja besserwisseröintiä. Käytäntö on osoittanut, että hyvin erilaisilla ruokavalioilla voidaan elää terveenä ja pitkään. En myöskään ota vastuuta siitä, ovatko luettelemani asiat oikeasti tapahtuneet ihan tuossa järjestyksessä, tämä on täysin subjektiivista tajunnanvirtaa ja jatkuvaan kohkaamiseen ja tappeluun uupuneen peruskarpin avautumista.)
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Alakarppi, hyväkarppi, rentokarppi, nipokarppi...
"Mikään ei takaa, että tilasto-optimi sopii yksittäiselle henkilölle."
"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."
Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?
Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?
En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?
Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...
Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)
"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."
Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?
Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?
En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?
Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...
Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)