(Disclaimer: en kritisoi tässä postauksessa mainitsemiani ruokavaliosuuntauksia sinänsä, vaan lähinnä niihin ja aiheeseen ylipäätään liittyvää pelotteluhenkistä/tuomitsevaa retoriikkaa, vouhottamista ja besserwisseröintiä. Käytäntö on osoittanut, että hyvin erilaisilla ruokavalioilla voidaan elää terveenä ja pitkään. En myöskään ota vastuuta siitä, ovatko luettelemani asiat oikeasti tapahtuneet ihan tuossa järjestyksessä, tämä on täysin subjektiivista tajunnanvirtaa ja jatkuvaan kohkaamiseen ja tappeluun uupuneen peruskarpin avautumista.)
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
perjantai 13. heinäkuuta 2012
tiistai 10. tammikuuta 2012
Eat your greens!
Aloitteleva karppaaja astuu markettiin mietteliäs ilme kasvoillaan. Ensimmäiseksi vastassa on leipäosasto, josta hän epäröinnin jälkeen poimii mukaansa karppileivän, vaikka netissä sanottiinkin, että gluteeni on myrkkyä. Juustotiskin tarjonta saa karppaajan hymykuopat syvenemään, kun hän kerää kärryihinsä niin kermajuustoa, homejuustoa kuin leipäjuustoakin (ja viimeisen kumppaniksi hillo-osastolta sokeritonta St.Dalfouria). Lihaosastolta mukaan tarttuu metwurstia ja pekonia, nehän ovat karppien perusevästä, eikös niin. Maitohyllyllä katse hakeutuu ensin vanhasta tottumuksesta rasvattomaan kalsium-rikastettuun tölkkiin, mutta kärryyn asti pääsee kuitenkin täysmaito ynnä purkillinen kuohukermaa. Vielä pari paketillista munia, ja karppaaja on valmis rientämään kassalle...
STOP!!!
Mihin unohtuivat KASVIKSET? *)
Vanha suositus puolesta kilosta päivässä on ihan pätevä karppaajallekin - minimisuosituksena. Suuremmastakaan määrästä ei ole missään tapauksessa haittaa, kunhan ei ahmi määrättömästi sokerisia hedelmiä. Ja kun sanon "kasvis", niin tarkoitan nimenomaan sitä: oikeaa, kokonaista kasvista, joko tuoretta tai pakastettua. Ei siis mitään prosessoitua ja ties vaikka makeutettuakin fruitieta tai hevi-shottia. Voimanalan Valtiatar diggaa kyllä kovasti hevistä, mutta vain LEVYlautasella. Peruna ei muuten edelleenkään ole vihannes, vaan hiilarinlähde (eikä myöskään bataatti).
Väite: Kasvikset ovat pahoja!
Eivätkä ole. Älä kitise, vaan opettele syömään niitä. Kukaan ei käske syödä juuri parsakaalia, jos oikeasti inhoat sitä, tai järsiä sitä iänikuista raakaa porkkanaa. Tee salaatteja, hauduta, wokkaa, mausta öljyillä, majoneesilla, yrteillä. Ja muista, että suu vaatii n. 15 maistamiskertaa ennen kuin alkaa tottua uusiin makuihin.
Väite: Kasvikset ovat kalliita!
Potaskaa. Lue edellinen postaus ja tutustu lisäksi pakastealtaiden tarjontaan. Ja käy syksyisin marjametsässä.
Väite: Kasvisten syöminen on hankalaa/kasviksia on vaikeaa saada lisätyksi ruokiin!
Jos tämä ei olisi julkinen blogi, käyttäisin voimakkaampaa ilmausta, mutta nyt tyydyn vain sanomaan, että tämä se vasta ihan täyttä tuubaa onkin. Pieni pussillinen sekavihanneksia on jo 250 g ja menee vaikkapa jauhelihakastikkeen kanssa helposti. Jos jauhelihakastikkeessa on sipulia, päästään jo lähemmäs kolmeasataa grammaa - yhdellä aterialla. Tähän lisäksi vaikkapa yksi omena ja isohko tomaatti tai kohtuullinen pätkä kurkkua, niin puoli kiloa tulikin jo täyteen. Ketodieettiläiset suosivat perus-pakastevihannesten sijaan vaikkapa kaalia ja parsakaalia ynnä tietenkin erilaisia salaattilajikkeita. Kasviksia voi lisätä mihin tahansa kastikkeeseen, muhennokseen, pataruokaan tai keittoon, marjoja ja hedelmiä taas rahkoihin ja muihin jälkiruokiin. Ja välillä niitä voi *gasp* syödä ihan pelkiltäänkin!
Miksi kasviksia pitää syödä?
Tästä ei kai ole täyttä varmuutta tutkimuksista huolimatta saatu, mutta fakta on, että runsas kasvisten syönti korreloi tutkimuksissa yleensä aina paremman terveydentilan kanssa. Vitamiinit, flavonoidit, antioksidantit, liukoiset kuidut... hyviä syitä kaikki tyynni.
Onks niitä rehuja ihan pakko syödä, kun karppaa?
On. Seuraava kysymys?
*) ilmaus "kasvikset" sisältää tässä niin vihannekset, juurekset, marjat kuin hedelmätkin
perjantai 6. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uusi elämä? osa 1: Budjettikarppausta
Hups. Pääsi kuin pääsikin käymään niin kuin usein käy, eli alkuinnostuksen jälkeen bloginpito hautautui muiden tekemisten ja menemisten alle ja Valtiatar huiteli milloin missäkin, välillä jopa muilla mailla vierahilla. En silti tee uudenvuodenlupausta ahkerammasta bloggaamisesta, mutta josko tästä jotain taas tulisi? Ainakin parin postauksen verran :D
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)