Usein - aivan liian usein IMHO - ruokavaliot(kin) määritellään sen kautta, mitä niihin ei kuulu. Mitä ei saa syödä. Mitä pitää ehdottomasti välttää tai mörökölli sinut vie. Usein nuo kieltolistat eivät myöskään ole aivan lyhyitä ja/tai loogisia, joten ei mikään ihme, jos aloittelijat menevät aivan ymmälleen ja mahdollisesti jättävät lannistuneina koko homman sikseen - ja pahimmassa tapauksessa saavat konkareilta haukut yrityksen puutteesta ja kykenemättömyydestä sitoutua ja tehdä muutoksia elämäänsä.
Valtiatar myöntää itsekin sortuneensa kieltolistojen laatimiseen, mutta on ottanut opikseen. Tarkoitus on kuitenkin syödä ruokaa eikä listoja. That said, on kuitenkin ihan fakta, että tiettyjä asioita edelleenkin välttelen tiukasti, mutta yritän pitää niiden määrän minimissä ja perustelut järkevinä. Ehkä :D
VOIMANALAN VALTIATTAREN MUSTA LISTA (huom. menee osittain päällekkäin taannoisen postauksen http://voimanala.blogspot.fi/2013/07/elamanmuutoksia-seka-puhetta-aiheesta.html kanssa, mutta tuolla ei näitä juttuja juurikaan perusteltu, joten paneudun niihin tässä nyt vähän tarkemmin)
- aspartaami, koska olen huomannut sen aiheuttavan päänsärkyä ja muutenkin huonoa oloa. Ja onhan se kaiketi melkoinen myrkkykin. Makeuttimina suosin steviaa ja sukraloosia - ja pieninä määrinä myös ihan ehtaa sokeria, jota pidän pienempänä pahana kuin useimpia keinomakeuttimia.
- osittain kovetetut kasvirasvat eli ne kuuluisat teolliset transrasvat. Ymmärrykseni on, että tämä on edelleenkin se ainut rasvatyyppi, joka on pystytty suoraan liittämään sydän- ja verisuonitautiriskiin.
- glukoosi-fruktoosisiirappi (tunnetaan myös nimillä glukoosisiirappi, fruktoosisiirappi ja HFCS eli high-fructose corn syrup. Mahtaneeko näin ollen myös maissisiirappi tarkoittaa samaa ainetta?). Käsittääkseni on olemassa vähintäänkin vahvoja viitteitä kyseisen aineen yhteydestä kakkostyypin diabeteksen syntyyn kuten myös ylenmääräisen fruktoosikuorman maksaa rasittavista vaikutuksista *), joten parempi välttää kokonaan.
- karrageeni eli E407 - tästä olen tosin viime aikoina laiskuuttani lipsunut. On olemassa viitteitä pilkotun karrageenin yhteydestä suolisto-ongelmiin ja jopa syöpään, mutta käsittääkseni vain koe-eläimillä. En tiedä, onko aihetta tutkittu ihmisillä lainkaan. Karrageenin ongelma on se, että sitä (kuten myös gluteenia) on tungettu lähes joka paikkaan, joten sen välttely vaatisi aktiivista paneutumista, syynäämistä ja vaihtoehtojen etsimistä, ja kuten todettua myönnän laiskuuteni tässä kohtaa. Tosin ostan yleensä aina Santa Marian(?) karrageenitonta kookosmaitoa, vaikka se onkin kalliimpaa kuin Kara.
Ja siinäpä se, oikeastaan. Puhtaaseen nollalinjaan tulen tuskin koskaan minkään ym. aineen suhteen pääsemään, mutta uskon, että jokainen syömättä jäänyt gramma tuolta listalta on kuitenkin terveysmielessä aina kotiinpäin. (Kuten myös jokainen juomatta jäänyt kahvikupillinen ja viinilasillinen, mutta se onkin jo toinen tarina...)
*) kun puhun fruktoosista pahana juttuna, viittaan aina nimenomaan tuohon HFCS:n, joka on tiivistettyä fruktoosia. En siis marjoihin enkä hedelmiin, joiden välttely fruktoosin pelossa on Valtiattaren mielestä lähinnä järkijättöistä puuhaa. Ei tarkoita kuitenkaan, että niitä pitäisi kilotolkulla kiskoa, toim.huom.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VHH. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VHH. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. elokuuta 2013
perjantai 16. elokuuta 2013
Kriittisyyden ja kyseenalaistamisen kautta oman tyyliin(kö?)
Voimanalan Valtiatar on karpannut nyt noin kolme ja puoli vuotta (ja syönyt ns. hiilaritietoisesti sitä ennen parisen vuotta), joten kaikenlaista on tullut kuultua, luettua ja väliin kokeiltuakin, kuitenkin suht valtavirrassa ja keskitiellä (karpin näkökulmasta, siis) tai ainakin niiden liepeillä pääasiallisesti pysyen. Toiset kokeilut tuottivat hyviä tuloksia ja jäivät osaksi päivittäistä ruokavaliota, toisista taas luovuin, kun en mitään varsinaista hyötyä havainnut. Näihin vuosiin on mahtunut esim. tällaista:
- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.
- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.
- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.
- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.
- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.
- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.
- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:
- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.
- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.
- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?
- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.
- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.
- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.
- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.
- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.
- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.
- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:
- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.
- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.
- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?
torstai 18. heinäkuuta 2013
Elämänmuutoksia sekä puhetta aiheesta me, myself and I
Onpas kulunut pitkä aika viimeisimmästä postauksestani. Josko nyt taas olisi aikaa ja intoa?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Karppaus on SO last season!
(Disclaimer: en kritisoi tässä postauksessa mainitsemiani ruokavaliosuuntauksia sinänsä, vaan lähinnä niihin ja aiheeseen ylipäätään liittyvää pelotteluhenkistä/tuomitsevaa retoriikkaa, vouhottamista ja besserwisseröintiä. Käytäntö on osoittanut, että hyvin erilaisilla ruokavalioilla voidaan elää terveenä ja pitkään. En myöskään ota vastuuta siitä, ovatko luettelemani asiat oikeasti tapahtuneet ihan tuossa järjestyksessä, tämä on täysin subjektiivista tajunnanvirtaa ja jatkuvaan kohkaamiseen ja tappeluun uupuneen peruskarpin avautumista.)
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
tiistai 10. tammikuuta 2012
Eat your greens!
Aloitteleva karppaaja astuu markettiin mietteliäs ilme kasvoillaan. Ensimmäiseksi vastassa on leipäosasto, josta hän epäröinnin jälkeen poimii mukaansa karppileivän, vaikka netissä sanottiinkin, että gluteeni on myrkkyä. Juustotiskin tarjonta saa karppaajan hymykuopat syvenemään, kun hän kerää kärryihinsä niin kermajuustoa, homejuustoa kuin leipäjuustoakin (ja viimeisen kumppaniksi hillo-osastolta sokeritonta St.Dalfouria). Lihaosastolta mukaan tarttuu metwurstia ja pekonia, nehän ovat karppien perusevästä, eikös niin. Maitohyllyllä katse hakeutuu ensin vanhasta tottumuksesta rasvattomaan kalsium-rikastettuun tölkkiin, mutta kärryyn asti pääsee kuitenkin täysmaito ynnä purkillinen kuohukermaa. Vielä pari paketillista munia, ja karppaaja on valmis rientämään kassalle...
STOP!!!
Mihin unohtuivat KASVIKSET? *)
Vanha suositus puolesta kilosta päivässä on ihan pätevä karppaajallekin - minimisuosituksena. Suuremmastakaan määrästä ei ole missään tapauksessa haittaa, kunhan ei ahmi määrättömästi sokerisia hedelmiä. Ja kun sanon "kasvis", niin tarkoitan nimenomaan sitä: oikeaa, kokonaista kasvista, joko tuoretta tai pakastettua. Ei siis mitään prosessoitua ja ties vaikka makeutettuakin fruitieta tai hevi-shottia. Voimanalan Valtiatar diggaa kyllä kovasti hevistä, mutta vain LEVYlautasella. Peruna ei muuten edelleenkään ole vihannes, vaan hiilarinlähde (eikä myöskään bataatti).
Väite: Kasvikset ovat pahoja!
Eivätkä ole. Älä kitise, vaan opettele syömään niitä. Kukaan ei käske syödä juuri parsakaalia, jos oikeasti inhoat sitä, tai järsiä sitä iänikuista raakaa porkkanaa. Tee salaatteja, hauduta, wokkaa, mausta öljyillä, majoneesilla, yrteillä. Ja muista, että suu vaatii n. 15 maistamiskertaa ennen kuin alkaa tottua uusiin makuihin.
Väite: Kasvikset ovat kalliita!
Potaskaa. Lue edellinen postaus ja tutustu lisäksi pakastealtaiden tarjontaan. Ja käy syksyisin marjametsässä.
Väite: Kasvisten syöminen on hankalaa/kasviksia on vaikeaa saada lisätyksi ruokiin!
Jos tämä ei olisi julkinen blogi, käyttäisin voimakkaampaa ilmausta, mutta nyt tyydyn vain sanomaan, että tämä se vasta ihan täyttä tuubaa onkin. Pieni pussillinen sekavihanneksia on jo 250 g ja menee vaikkapa jauhelihakastikkeen kanssa helposti. Jos jauhelihakastikkeessa on sipulia, päästään jo lähemmäs kolmeasataa grammaa - yhdellä aterialla. Tähän lisäksi vaikkapa yksi omena ja isohko tomaatti tai kohtuullinen pätkä kurkkua, niin puoli kiloa tulikin jo täyteen. Ketodieettiläiset suosivat perus-pakastevihannesten sijaan vaikkapa kaalia ja parsakaalia ynnä tietenkin erilaisia salaattilajikkeita. Kasviksia voi lisätä mihin tahansa kastikkeeseen, muhennokseen, pataruokaan tai keittoon, marjoja ja hedelmiä taas rahkoihin ja muihin jälkiruokiin. Ja välillä niitä voi *gasp* syödä ihan pelkiltäänkin!
Miksi kasviksia pitää syödä?
Tästä ei kai ole täyttä varmuutta tutkimuksista huolimatta saatu, mutta fakta on, että runsas kasvisten syönti korreloi tutkimuksissa yleensä aina paremman terveydentilan kanssa. Vitamiinit, flavonoidit, antioksidantit, liukoiset kuidut... hyviä syitä kaikki tyynni.
Onks niitä rehuja ihan pakko syödä, kun karppaa?
On. Seuraava kysymys?
*) ilmaus "kasvikset" sisältää tässä niin vihannekset, juurekset, marjat kuin hedelmätkin
perjantai 6. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uusi elämä? osa 1: Budjettikarppausta
Hups. Pääsi kuin pääsikin käymään niin kuin usein käy, eli alkuinnostuksen jälkeen bloginpito hautautui muiden tekemisten ja menemisten alle ja Valtiatar huiteli milloin missäkin, välillä jopa muilla mailla vierahilla. En silti tee uudenvuodenlupausta ahkerammasta bloggaamisesta, mutta josko tästä jotain taas tulisi? Ainakin parin postauksen verran :D
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Alakarppi, hyväkarppi, rentokarppi, nipokarppi...
"Mikään ei takaa, että tilasto-optimi sopii yksittäiselle henkilölle."
"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."
Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?
Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?
En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?
Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...
Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)
"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."
Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?
Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?
En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?
Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...
Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)
perjantai 28. lokakuuta 2011
Don't say a word, don't say a word...
Otsikko on lainattu suosikkiyhtyeeltäni Sonata Arcticalta, ja jostain syystä kyseinen biisi alkaa soida päässäni nykyään useinkin, kun Suomen ns. virallisterveellistä ravitsemuskantaa edustavat tahot avaavat suunsa. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi keskustella heidän kanssaan, tai etten haluaisi kuulla heidän näkemyksiään; ongelma on siinä, että minusta tuntuu yhä enenevässä määrin, että he eivät halua keskustella MINUN (tai siis meidän, karppaajien) kanssani eivätkä taatusti ainakaan kuuntele yhtään, mitä yritän (yritämme) heille sanoa. Tämän varmasti huomasi jokainen, joka katsoi eilisen A-Talk -ohjelman. Siinä missä karppimyönteinen ravitsemusterapeutti Laatikainen esiintyi rauhallisesti ja kohteliaasti ja pyrki rakentamaan rauhaa ja tarjoamaan yhteistyön mahdollisuutta, mitä teki virallisen linjan edustaja, professori Uusitupa? Keskeytteli ja puhui toisten päälle minkä ehti, tyrmäsi kategorisesti jokainen hänelle esitetyn väitteen, jätti vastaamatta kysymyksiin (ainakaan kunnolla) ja lateli samoja vanhoja mantroja tuhansista tutkimuksista ja siitä, miten "kovan rasvan" vaarallisuus on tiedetty "aina". Aina??? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta nykyinen, vähärasvainen suositus juontaa käsittääkseni juurensa ihan niinkin kauas, kuin 1950-luvulle ja Ancel Keysiin (jonka tutkimuksista voidaan olla montaa mieltä, ja ollaankin). Joka tapauksessa siis vain noin kuudenkymmenen vuoden taakse. Ja ihmiskunnan historia puolestaan... voitaneen legitiimisti todeta, että "hieman" pitemmälle.
Puuttumatta nyt prof. Uusituvan sanomisiin sen enempää, niin se, mitä todella ihmettelen, on se, miten hän, (entinen) tutkija, on noin täysin unohtanut tieteen tärkeimmän perusperiaatteen eli sen, että vaikka tiede onkin parasta tietoa, mitä meillä on, se ei ole koskaan "valmista"? Että vain jatkuvan kyseenalaistamisen ja uudelleentutkimisen myötä pääsemme lähemmäs "totuutta"? Mietitäänpä asiaa hetki. Suomesta löytyy tällä hetkellä todennäköisesti jo tuhansia ihmisiä, joilla on hyviä kokemuksia VHH-ruokavaliosta. Paino on ehkä pudonnut, osalla paljonkin, jotkut ovat saaneet diabeteksensa kuriin ja voineet vähentää lääkitystä tai jopa jättää se kokonaan pois, toisilla taas verenpaine on normalisoitunut, joillakuilla allergiat rauhoittuneet ja joillakuilla migreenit jne. Osalla on esittää myös ihan tiukkaa, numeerista dataa siitä, miten VHH on parantanut kolesteroliarvoja jopa huomattavastikin. Tämähän on täysin vastaan vallitsevaa käsitystä ja ns. rasvahypoteesia. Miten tähän sitten pitäisi tiedemiehen suhtautua? Ei ainakaan niin kuin em. professori Uusitupa suhtautuu, eli tyrmäämällä tulokset "mahdottomiksi" tai tokaisemalla ylimielisesti "yksittäistapauksia, ei voida yleistää".
Toki nämä ovatkin yksittäistapauksia, mutta vain niin kauan, kuin asiaa ei ole tutkittu. Ja jos jokin paradigma noin voimakkaasti haastetaan, vaikka sitten vain yksittäistapausten voimin, tulisi tiedemiehen ensimmäinen ajatus olla: "Tätä täytyy nyt tutkia". Koska se, että noita yksittäistapauksia on tosiaankin jo runsaasti ja tulee koko ajan lisää, herättää ainakin maallikon mielessä epäilyksen siitä, että ehkä kyseinen asia voisi toimia myös laajemmalla joukolla, mikäli sitä tutkittaisiin. Tätähän ravitsemusterapeutti Laatikainen yritti eilisen A-Talkin lopussa ehdottaa, ja professori Uusituvan kommentti tähän oli "On meillä tärkeämpääkin tutkittavaa." Eli toisin sanoen Sydänliiton johtaja sanoo suorassa TV-lähetyksessä, että on tärkempääkin tutkittavaa, kuin kansalaisten terveys ja hyvinvointi. Jos minä olisin Sydänliiton jäsen, eroaisin moisen kommentin jälkeen välittömästi.
Kuten erään karppipalstalaisen allekirjoituksessa lukee, "as a scientist, you're not taught to answer questions but to question answers". Niinpä. Kuka kertoisi tämän professori Uusituvalle? Kuka kertoisi, että nykyään pelkkä professorin titteli ja vanhat meriitit eivät enää riitä, kun internetin myötä tieto (toki myös virheellinen sellainen - lähdekritiikki ja medialukutaito ovat tärkeitä asioita pitää mielessä aina) on kansalaisten käsillä ihan eri tavalla, kuin vielä muutama vuosikymmen takaperin?
Puuttumatta nyt prof. Uusituvan sanomisiin sen enempää, niin se, mitä todella ihmettelen, on se, miten hän, (entinen) tutkija, on noin täysin unohtanut tieteen tärkeimmän perusperiaatteen eli sen, että vaikka tiede onkin parasta tietoa, mitä meillä on, se ei ole koskaan "valmista"? Että vain jatkuvan kyseenalaistamisen ja uudelleentutkimisen myötä pääsemme lähemmäs "totuutta"? Mietitäänpä asiaa hetki. Suomesta löytyy tällä hetkellä todennäköisesti jo tuhansia ihmisiä, joilla on hyviä kokemuksia VHH-ruokavaliosta. Paino on ehkä pudonnut, osalla paljonkin, jotkut ovat saaneet diabeteksensa kuriin ja voineet vähentää lääkitystä tai jopa jättää se kokonaan pois, toisilla taas verenpaine on normalisoitunut, joillakuilla allergiat rauhoittuneet ja joillakuilla migreenit jne. Osalla on esittää myös ihan tiukkaa, numeerista dataa siitä, miten VHH on parantanut kolesteroliarvoja jopa huomattavastikin. Tämähän on täysin vastaan vallitsevaa käsitystä ja ns. rasvahypoteesia. Miten tähän sitten pitäisi tiedemiehen suhtautua? Ei ainakaan niin kuin em. professori Uusitupa suhtautuu, eli tyrmäämällä tulokset "mahdottomiksi" tai tokaisemalla ylimielisesti "yksittäistapauksia, ei voida yleistää".
Toki nämä ovatkin yksittäistapauksia, mutta vain niin kauan, kuin asiaa ei ole tutkittu. Ja jos jokin paradigma noin voimakkaasti haastetaan, vaikka sitten vain yksittäistapausten voimin, tulisi tiedemiehen ensimmäinen ajatus olla: "Tätä täytyy nyt tutkia". Koska se, että noita yksittäistapauksia on tosiaankin jo runsaasti ja tulee koko ajan lisää, herättää ainakin maallikon mielessä epäilyksen siitä, että ehkä kyseinen asia voisi toimia myös laajemmalla joukolla, mikäli sitä tutkittaisiin. Tätähän ravitsemusterapeutti Laatikainen yritti eilisen A-Talkin lopussa ehdottaa, ja professori Uusituvan kommentti tähän oli "On meillä tärkeämpääkin tutkittavaa." Eli toisin sanoen Sydänliiton johtaja sanoo suorassa TV-lähetyksessä, että on tärkempääkin tutkittavaa, kuin kansalaisten terveys ja hyvinvointi. Jos minä olisin Sydänliiton jäsen, eroaisin moisen kommentin jälkeen välittömästi.
Kuten erään karppipalstalaisen allekirjoituksessa lukee, "as a scientist, you're not taught to answer questions but to question answers". Niinpä. Kuka kertoisi tämän professori Uusituvalle? Kuka kertoisi, että nykyään pelkkä professorin titteli ja vanhat meriitit eivät enää riitä, kun internetin myötä tieto (toki myös virheellinen sellainen - lähdekritiikki ja medialukutaito ovat tärkeitä asioita pitää mielessä aina) on kansalaisten käsillä ihan eri tavalla, kuin vielä muutama vuosikymmen takaperin?
Tervetuloa Voimanalaan!
Voimanala. Voi-manala. Se on sellainen manala, jossa syödään voita. Tai vaihtoehtoisesti manala, johon pääsee/joutuu syömällä voita. Vaiko sittenkin voima-nala? Se on... ei muuten aavistustakaan, mikä :D Mutta ainakin siinä on sana "voima", mikä on minulle tärkeä, sekä fyysisellä että toki myös henkisellä puolella.
Olin pitkään sitä mieltä, että mitä ikinä teenkin, blogia en perusta. Enhän juuri lue muidenkaan blogeja, ja muutamallakin keskustelufoorumilla on mahdollista pitää "päiväkirjaa", joten mitä tekisin blogilla? Kunnes huomasin, etten enää halua enkä viitsi purkaa VHH-juttujani Facebookiin, joten jokin muu paikka piti niille keksiä. Ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka kyseiseen aiheeseen liittyvälle keskustelulle, kuin Voimanala (kiitos kyseisestä nimestä kuuluu osittain karppikavereilleni Johannalle ja Annille ja taannoiselle, erinomaisen hauskalle keskustelulle eräässä FB-statuksessa)? Toki tulen täällä varmasti muistakin asioista kirjoittamaan, mutta varmasti VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on pinnalla usein, tavalla tai toisella. Ei välttämättä niin kovin tieteellisesti esitettynä (ainakaan aina), välillä ehkä kirpeästikin kommentoiden, mutta suhteellisen objektiiviseen sävyyn pyrkien kuitenkin. Tai sitten ei. Saa nähdä, millaiseksi Voimanala aikaa myöten muotoutuu. Ja siihen voitte tietenkin myös te, hyvät lukijat, vaikuttaa!
Tervetuloa / welcome (blogin pääkieli tulee olemaan suomi, mutta ei ole mahdotonta, ettenkö kirjoittaisi joskus englanniksikin)! Kommentointi on ehdottomasti erittäin suotavaa ja toivottua, ja jos ei keksi mitään sanottavaa itse asiasta, voi vapaasti sanoa myös asian vierestä :-)
EDIT: avaan sen verran tuota Voimanala-sanaa, että se perustuu professori Matti Uusituvan ennusteeseen siitä, miten 3-5 vuoden kuluessa "karppaajia alkaa putoilla", eli selvällä suomenkielellä sanottuna, kuolla. Tosin eilisessä A-Talkissa kyseinen aikaväli muuttuikin yllättäen 30-40 vuodeksi, joten ans kattoo ny... :D
EDIT: avaan sen verran tuota Voimanala-sanaa, että se perustuu professori Matti Uusituvan ennusteeseen siitä, miten 3-5 vuoden kuluessa "karppaajia alkaa putoilla", eli selvällä suomenkielellä sanottuna, kuolla. Tosin eilisessä A-Talkissa kyseinen aikaväli muuttuikin yllättäen 30-40 vuodeksi, joten ans kattoo ny... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)