"Mikään ei takaa, että tilasto-optimi sopii yksittäiselle henkilölle."
"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."
Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?
Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?
En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?
Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...
Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti