Tiesittekö, että...

... rasvaisessa siankyljessä (a.k.a. kastikelihassa) on prosentuaalisesti enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja eli ns. pehmeää rasvaa kuin oliiviöljyssä?

... aidossa, sokeroimattomassa kaakaojauheessa on sataa grammaa kohti noin kaksinkertainen määrä kuitua ruisnäkkileipään verrattuna?

... kevyiksi mainostetuissa riisikakuissa on sataa grammaa kohti yhtä paljon imeytyvää hiilihydraattia kuin siirapissa?

... näillä faktoilla, jotka jokainen voi halutessaan käydä tarkistamassa osoitteesta www.fineli.fi, on tasan yhtä paljon merkitystä terveellisen ruokavaliokokonaisuuden kanssa kuin millä tahansa yksittäisellä ruoka-aineella, esimerkiksi ruisleivällä ja rypsiöljypohjaisella margariinilla? :-)

Alakarppi, hyväkarppi, rentokarppi, nipokarppi...

"Mikään ei takaa, että tilasto-optimi sopii yksittäiselle henkilölle."

"Jo lähtökohtaisesti hypoteesi, että olisi yksi kaiken kattava ja kaikille sopiva ruokavalio, on väärä."

Ylläolevat lausumat todennäköisesti allekirjoittaa suurin osa niin karpeista kuin virallisen linjan kannattajistakin, ja hyvä niin. Molemmissa nimittäin piilee erittäin suuri viisaus. Itse asiassa toinen ylläolevista lausahduksista on vt-auktoriteetin ja toinen puolestaan pitkän linjan karppimaallikon suusta (näppäimistöltä). Arvaatteko, kumpi on kumpi?

Minäpä kerron: ensimmäisen kirjoitti nimimerkki Mirka karppifoorumilta eräässä FB-keskustelussa, jälkimmäisen taas lausui professori Uusitupa Iltalehden kuuluisassa humpuukia-haastattelussa. Sinänsä hämmästyttävää, miten eri puolten edustajat ovat itse asiassa loppujen lopuksi täysin samaa mieltä. Vai onko sittenkään?

En usko kovinkaan monen karpin pitävän tavoitteenaan virallisten linjausten rajua "karppiintumista". (Viitteitä tähän suuntaan tosin on kyllä kaikesta negatiivisesta kohusta huolimatta näkyvissä, sanoihan professori Fogelholm taannoisessa haastattelussa, että nykyisen hiilihydraattisuosituksen voisi vallan hyvin pudottaa 40-45%:n ja rasvan osuuden vastaavasti nostaa 35-40%:n, eikä tyydyttyneitä rasvojakaan ole tarvis enää karsia, jos hiilihydraatteja vähennetään.) Uskon, että valtaosalle riittäisi se, että karppaus hyväksyttäisiin vaihtoehdoksi virallisen linjauksen rinnalle. Näinhän esim. läntisessä naapurimaassamme on ainakin jossain määrin tehty: Annika Dahlqvistin LCHF-ruokavalio (Low Carb High Fat) on nykyään virallisesti hyväksytty diabeteksen hoitomuoto Ruotsissa. Olisiko tässä nyt se paikka, missä "isoveljestä" kannattaisi ihan oikeasti ottaa jopa oppia?

Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella myös toisesta näkökulmasta, ihan karppijoukon sisällä. Tähän kohtaan tosin disclaimer: oma näkemykseni suomalaisen karppaamisen nykytilasta ja -linjauksista perustuu hyvin pitkälti eri some-yhteisöissä käytävään verkkokeskusteluun, eikä näin ollen välttämättä ole täysin yhtenevä IRL-todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa: ns. karppilammikossa jo pitempään uiskennelleena en ole voinut välttyä huomaamasta muutamia selviä ajattelutavan muutoksia viime vuosina. Varsinaisista hiilihydraatti- tai rasvamääristä ei nykyään enää juurikaan kiistellä, vaan pinnalla ovat enemmänkin laatukysymykset. Tämähän ei sinänsä ole välttämättä mitenkään huono asia, koska erilaiset näkökulmat - varsinkin, jos ovat hyvin perusteltuja, ja niiden esittäjät ovat tutkimuksensa lukeneet - ja niistä versovat keskustelut hyödyttävät lopulta kaikkia. Ikäväksi touhu muuttuu siinä vaiheessa, jos ja kun lähdetään määrittelemään, mikä on sitä "oikeaa" karppaamista ja mikä ei. En tosin voi itsekään väittää olevani tässä kohtaa syytön, sillä pakko on myöntää, että sisäinen karppipoliisini nostaa päätään, jos törmään tapaukseen, jossa karpataan syömällä suuria määriä teollisia karppileipiä ja low carb -patukoita jne. ja "repsahdellaan" tuon tuostakin. En liioin innosta hihkunut, kun eräässä nettiyhteisössä lanseerattiin joitakin vuosia takaperin ilmaus "löysäkarppi", joka tuntui (hieman ehkä nyt kärjistän) tarkoittavan lähinnä sitä, että pääateriat (ehkä) edustivat sitä karppia (tai sitten eivät), ja välipalat ja iltanapostelut sitten sitä löysäilyä...

Olen joskus miettinyt, miksi näin. Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä tässä(kin) kohtaa erilaisia tapoja olla ja elää. Karpata voi monella eri tavalla (ja varmasti ns. väärinkin, niin sanottu "kevytkarppaus" eli sekä hiilihydraatin että rasvan karttaminen ja käytännössä katsoen pelkällä rasvattomalla proteiinilla eläminen à la bodarien dieettikausi tuntuu olevan melkoinen pikatie suuriin metabolisiin ongelmiin), ja (lähes) kaikilla näillä voi voida hyvin ja pysyä terveenä. Pidän mahdollisena myös sitä, että virallisterveellisellä ruokavaliolla voi tehdä samoin. Suurimmalle osalle totuus löytyy ehkä kuitenkin jostain sieltä viljattoman eläinrasvakarppauksen ja vir.tervin välimaastosta. Tai sitten ei. Se taas ei selviä kuin tutkimalla ja kokeilemalla. Toivottavasti professori Uusitupa ja kumppanit alkavat tulevaisuudessa elää kuten opettavat - eli että yksi tietty ruokavalio ei voi millään soveltua koko kansalle - ja hyväksyvät karpimmat elämäntavat niille, jotka eivät virtervillä syystä tai toisesta kukoistaneet. Ja toivottavasti meillä karpeilla riittää ymmärrystä ja hyväksyntää myös niille, jotka haluavat karpintaa elämäntapojaan vain jossain määrin. Suomessa kyllä järviä riittää, joten jos yksi karppilampi käy ahtaaksi, voinemme vallata muutaman lisää, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan? :-)

Don't say a word, don't say a word...

Otsikko on lainattu suosikkiyhtyeeltäni Sonata Arcticalta, ja jostain syystä kyseinen biisi alkaa soida päässäni nykyään useinkin, kun Suomen ns. virallisterveellistä ravitsemuskantaa edustavat tahot avaavat suunsa. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi keskustella heidän kanssaan, tai etten haluaisi kuulla heidän näkemyksiään; ongelma on siinä, että minusta tuntuu yhä enenevässä määrin, että he eivät halua keskustella MINUN (tai siis meidän, karppaajien) kanssani eivätkä taatusti ainakaan kuuntele yhtään, mitä yritän (yritämme) heille sanoa. Tämän varmasti huomasi jokainen, joka katsoi eilisen A-Talk -ohjelman. Siinä missä karppimyönteinen ravitsemusterapeutti Laatikainen esiintyi rauhallisesti ja kohteliaasti ja pyrki rakentamaan rauhaa ja tarjoamaan yhteistyön mahdollisuutta, mitä teki virallisen linjan edustaja, professori Uusitupa? Keskeytteli ja puhui toisten päälle minkä ehti, tyrmäsi kategorisesti jokainen hänelle esitetyn väitteen, jätti vastaamatta kysymyksiin (ainakaan kunnolla) ja lateli samoja vanhoja mantroja tuhansista tutkimuksista ja siitä, miten "kovan rasvan" vaarallisuus on tiedetty "aina". Aina??? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta nykyinen, vähärasvainen suositus juontaa käsittääkseni juurensa ihan niinkin kauas, kuin 1950-luvulle ja Ancel Keysiin (jonka tutkimuksista voidaan olla montaa mieltä, ja ollaankin). Joka tapauksessa siis vain noin kuudenkymmenen vuoden taakse. Ja ihmiskunnan historia puolestaan... voitaneen legitiimisti todeta, että "hieman" pitemmälle.

Puuttumatta nyt prof. Uusituvan sanomisiin sen enempää, niin se, mitä todella ihmettelen, on se, miten hän, (entinen) tutkija, on noin täysin unohtanut tieteen tärkeimmän perusperiaatteen eli sen, että vaikka tiede onkin parasta tietoa, mitä meillä on, se ei ole koskaan "valmista"? Että vain jatkuvan kyseenalaistamisen ja uudelleentutkimisen myötä pääsemme lähemmäs "totuutta"? Mietitäänpä asiaa hetki. Suomesta löytyy tällä hetkellä todennäköisesti jo tuhansia ihmisiä, joilla on hyviä kokemuksia VHH-ruokavaliosta. Paino on ehkä pudonnut, osalla paljonkin, jotkut ovat saaneet diabeteksensa kuriin ja voineet vähentää lääkitystä tai jopa jättää se kokonaan pois, toisilla taas verenpaine on normalisoitunut, joillakuilla allergiat rauhoittuneet ja joillakuilla migreenit jne. Osalla on esittää myös ihan tiukkaa, numeerista dataa siitä, miten VHH on parantanut kolesteroliarvoja jopa huomattavastikin. Tämähän on täysin vastaan vallitsevaa käsitystä ja ns. rasvahypoteesia. Miten tähän sitten pitäisi tiedemiehen suhtautua? Ei ainakaan niin kuin em. professori Uusitupa suhtautuu, eli tyrmäämällä tulokset "mahdottomiksi" tai tokaisemalla ylimielisesti "yksittäistapauksia, ei voida yleistää".

Toki nämä ovatkin yksittäistapauksia, mutta vain niin kauan, kuin asiaa ei ole tutkittu. Ja jos jokin paradigma noin voimakkaasti haastetaan, vaikka sitten vain yksittäistapausten voimin, tulisi tiedemiehen ensimmäinen ajatus olla: "Tätä täytyy nyt tutkia". Koska se, että noita yksittäistapauksia on tosiaankin jo runsaasti ja tulee koko ajan lisää, herättää ainakin maallikon mielessä epäilyksen siitä, että ehkä kyseinen asia voisi toimia myös laajemmalla joukolla, mikäli sitä tutkittaisiin. Tätähän ravitsemusterapeutti Laatikainen yritti eilisen A-Talkin lopussa ehdottaa, ja professori Uusituvan kommentti tähän oli "On meillä tärkeämpääkin tutkittavaa." Eli toisin sanoen Sydänliiton johtaja sanoo suorassa TV-lähetyksessä, että on tärkempääkin tutkittavaa, kuin kansalaisten terveys ja hyvinvointi. Jos minä olisin Sydänliiton jäsen, eroaisin moisen kommentin jälkeen välittömästi.

Kuten erään karppipalstalaisen allekirjoituksessa lukee, "as a scientist, you're not taught to answer questions but to question answers". Niinpä. Kuka kertoisi tämän professori Uusituvalle? Kuka kertoisi, että nykyään pelkkä professorin titteli ja vanhat meriitit eivät enää riitä, kun internetin myötä tieto (toki myös virheellinen sellainen - lähdekritiikki ja medialukutaito ovat tärkeitä asioita pitää mielessä aina) on kansalaisten käsillä ihan eri tavalla, kuin vielä muutama vuosikymmen takaperin?

Tervetuloa Voimanalaan!

Voimanala. Voi-manala. Se on sellainen manala, jossa syödään voita. Tai vaihtoehtoisesti manala, johon pääsee/joutuu syömällä voita. Vaiko sittenkin voima-nala? Se on... ei muuten aavistustakaan, mikä :D Mutta ainakin siinä on sana "voima", mikä on minulle tärkeä, sekä fyysisellä että toki myös henkisellä puolella.

Olin pitkään sitä mieltä, että mitä ikinä teenkin, blogia en perusta. Enhän juuri lue muidenkaan blogeja, ja muutamallakin keskustelufoorumilla on mahdollista pitää "päiväkirjaa", joten mitä tekisin blogilla? Kunnes huomasin, etten enää halua enkä viitsi purkaa VHH-juttujani Facebookiin, joten jokin muu paikka piti niille keksiä. Ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka kyseiseen aiheeseen liittyvälle keskustelulle, kuin Voimanala (kiitos kyseisestä nimestä kuuluu osittain karppikavereilleni Johannalle ja Annille ja taannoiselle, erinomaisen hauskalle keskustelulle eräässä FB-statuksessa)? Toki tulen täällä varmasti muistakin asioista kirjoittamaan, mutta varmasti VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on pinnalla usein, tavalla tai toisella. Ei välttämättä niin kovin tieteellisesti esitettynä (ainakaan aina), välillä ehkä kirpeästikin kommentoiden, mutta suhteellisen objektiiviseen sävyyn pyrkien kuitenkin. Tai sitten ei. Saa nähdä, millaiseksi Voimanala aikaa myöten muotoutuu. Ja siihen voitte tietenkin myös te, hyvät lukijat, vaikuttaa!

Tervetuloa / welcome (blogin pääkieli tulee olemaan suomi, mutta ei ole mahdotonta, ettenkö kirjoittaisi joskus englanniksikin)! Kommentointi on ehdottomasti erittäin suotavaa ja toivottua, ja jos ei keksi mitään sanottavaa itse asiasta, voi vapaasti sanoa myös asian vierestä :-)

EDIT: avaan sen verran tuota Voimanala-sanaa, että se perustuu professori Matti Uusituvan ennusteeseen siitä, miten 3-5 vuoden kuluessa "karppaajia alkaa putoilla", eli selvällä suomenkielellä sanottuna, kuolla. Tosin eilisessä A-Talkissa kyseinen aikaväli muuttuikin yllättäen 30-40 vuodeksi, joten ans kattoo ny... :D