Usein - aivan liian usein IMHO - ruokavaliot(kin) määritellään sen kautta, mitä niihin ei kuulu. Mitä ei saa syödä. Mitä pitää ehdottomasti välttää tai mörökölli sinut vie. Usein nuo kieltolistat eivät myöskään ole aivan lyhyitä ja/tai loogisia, joten ei mikään ihme, jos aloittelijat menevät aivan ymmälleen ja mahdollisesti jättävät lannistuneina koko homman sikseen - ja pahimmassa tapauksessa saavat konkareilta haukut yrityksen puutteesta ja kykenemättömyydestä sitoutua ja tehdä muutoksia elämäänsä.
Valtiatar myöntää itsekin sortuneensa kieltolistojen laatimiseen, mutta on ottanut opikseen. Tarkoitus on kuitenkin syödä ruokaa eikä listoja. That said, on kuitenkin ihan fakta, että tiettyjä asioita edelleenkin välttelen tiukasti, mutta yritän pitää niiden määrän minimissä ja perustelut järkevinä. Ehkä :D
VOIMANALAN VALTIATTAREN MUSTA LISTA (huom. menee osittain päällekkäin taannoisen postauksen http://voimanala.blogspot.fi/2013/07/elamanmuutoksia-seka-puhetta-aiheesta.html kanssa, mutta tuolla ei näitä juttuja juurikaan perusteltu, joten paneudun niihin tässä nyt vähän tarkemmin)
- aspartaami, koska olen huomannut sen aiheuttavan päänsärkyä ja muutenkin huonoa oloa. Ja onhan se kaiketi melkoinen myrkkykin. Makeuttimina suosin steviaa ja sukraloosia - ja pieninä määrinä myös ihan ehtaa sokeria, jota pidän pienempänä pahana kuin useimpia keinomakeuttimia.
- osittain kovetetut kasvirasvat eli ne kuuluisat teolliset transrasvat. Ymmärrykseni on, että tämä on edelleenkin se ainut rasvatyyppi, joka on pystytty suoraan liittämään sydän- ja verisuonitautiriskiin.
- glukoosi-fruktoosisiirappi (tunnetaan myös nimillä glukoosisiirappi, fruktoosisiirappi ja HFCS eli high-fructose corn syrup. Mahtaneeko näin ollen myös maissisiirappi tarkoittaa samaa ainetta?). Käsittääkseni on olemassa vähintäänkin vahvoja viitteitä kyseisen aineen yhteydestä kakkostyypin diabeteksen syntyyn kuten myös ylenmääräisen fruktoosikuorman maksaa rasittavista vaikutuksista *), joten parempi välttää kokonaan.
- karrageeni eli E407 - tästä olen tosin viime aikoina laiskuuttani lipsunut. On olemassa viitteitä pilkotun karrageenin yhteydestä suolisto-ongelmiin ja jopa syöpään, mutta käsittääkseni vain koe-eläimillä. En tiedä, onko aihetta tutkittu ihmisillä lainkaan. Karrageenin ongelma on se, että sitä (kuten myös gluteenia) on tungettu lähes joka paikkaan, joten sen välttely vaatisi aktiivista paneutumista, syynäämistä ja vaihtoehtojen etsimistä, ja kuten todettua myönnän laiskuuteni tässä kohtaa. Tosin ostan yleensä aina Santa Marian(?) karrageenitonta kookosmaitoa, vaikka se onkin kalliimpaa kuin Kara.
Ja siinäpä se, oikeastaan. Puhtaaseen nollalinjaan tulen tuskin koskaan minkään ym. aineen suhteen pääsemään, mutta uskon, että jokainen syömättä jäänyt gramma tuolta listalta on kuitenkin terveysmielessä aina kotiinpäin. (Kuten myös jokainen juomatta jäänyt kahvikupillinen ja viinilasillinen, mutta se onkin jo toinen tarina...)
*) kun puhun fruktoosista pahana juttuna, viittaan aina nimenomaan tuohon HFCS:n, joka on tiivistettyä fruktoosia. En siis marjoihin enkä hedelmiin, joiden välttely fruktoosin pelossa on Valtiattaren mielestä lähinnä järkijättöistä puuhaa. Ei tarkoita kuitenkaan, että niitä pitäisi kilotolkulla kiskoa, toim.huom.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
perjantai 16. elokuuta 2013
Kriittisyyden ja kyseenalaistamisen kautta oman tyyliin(kö?)
Voimanalan Valtiatar on karpannut nyt noin kolme ja puoli vuotta (ja syönyt ns. hiilaritietoisesti sitä ennen parisen vuotta), joten kaikenlaista on tullut kuultua, luettua ja väliin kokeiltuakin, kuitenkin suht valtavirrassa ja keskitiellä (karpin näkökulmasta, siis) tai ainakin niiden liepeillä pääasiallisesti pysyen. Toiset kokeilut tuottivat hyviä tuloksia ja jäivät osaksi päivittäistä ruokavaliota, toisista taas luovuin, kun en mitään varsinaista hyötyä havainnut. Näihin vuosiin on mahtunut esim. tällaista:
- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.
- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.
- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.
- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.
- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.
- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.
- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:
- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.
- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.
- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?
- täysgluteenittomuus, jonka aikana riisikakut ja tattari"näkkärit" (joita silloinen puoliso virnistellen mutta kieltämättä melko osuvasti nimitti pahvikekseiksi) tulivat tutuiksi. Halusin kovasti uskoa gluteenin haitallisuuteen ja siitä luopumisen elämän pelastaviin vaikutuksiin, mutta raaka fakta on, että loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei tapahtunut - ei myöskään siinä vaiheessa, kun taas aloin rajoitetusti gluteenipitoisia viljoja syödä.
- rypsiöljyn bannaaminen ja korvaaminen oliivi- ja kookosöljyllä. Ei mitään huomattavia vaikutuksia tälläkään - ei myöskään veriarvoihin, jotka ovat olleet loistavat riippumatta siitä, olenko käyttänyt kasviöljyjä vai en.
- suklaansyönnin rajoittaminen pelkästään tummaan (70% ja yli) suklaaseen. Ei vaikutuksia, ei myöskään painoon.
- hedelmien välttely. Ei mitään vaikutusta mihinkään.
- pyrkimys mahdollisimman alhaisiin hiilareihin (käytännössä harvoin alle 60 g/vrk, koska käytän maitotuotteita väliin reilustikin). Seurauksena unihäiriöitä ja sydämentykytyksiä ynnä treenitehon laskua. Liittäisin myös viime kevättalven uupumis- ja ylirasitusoireet osittain pitempään jatkuneeseen liian alhaiseen hiilarimäärään - ilmeisesti vajaat sata gramma per vrk:kään ei raskaiden treenijaksojen aikana palautumiseen riittänyt.
- pyrkimys mahdollisimman harvoihin syömiskertoihin (käytännössä yleensä vähimmillään kolmeen kertaan), jolloin kokonaisenergiamäärä jäi helposti liian alhaiseksi --> väsymystä ja treenitehojen laskua.
- pyrkimys jonkinasteiseen pätkäpaastoon, jolloin käytännössä sinnittelin koko aamupäivän töissä pelkällä kahvilla ja söin ensimmäisen aterian vasta puoliltapäivin --> sama seuraus kuin edellisessä kohdassa, ja lisäksi olo oli aamupäivisin useinkin ns. kuin manalasta.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin:
- viljatuotteiden määrällinen rajoittaminen ja varsinkin pastan luokittelu harvinaiseksi herkuksi. Valtiattaren vatsa pysyy paljon tyytyväisempänä ja ihokin parempana, kun vilja on vain pieni osa ruokavaliota, eikä suinkaan sen perusta ja kivijalka.
- hiilihydraattien määrällinen rajoittaminen ylipäätään (no daa, onhan kyse karppaamisesta). Valtiattaren nälänhallinta tuntuisi toimivan parhaiten, kun hh-määrä pysyy max. 150 grammassa/vrk, ottaen toki huomioon päivän aktiivisuuden ja urheilun määrän.
- napostelusta ja välipalastelusta luopuminen ja selkeisiin aterioihin keskittyminen. Valtiattaren verensokeri, vatsa ja hampaat kiittävät. Ja kukkaro, kun turhat välipalat jäävät ostamatta.
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen haastanut monta sellaista karppiklisettä, joihin aikaisemmin melkoisen sokeastikin uskoin, ja aika lailla poikkeuksetta siitä on seurannut pelkkää hyvää. Olen palauttanut aamiaisen ruokavaliooni - tosin syön sen vasta siinä vaiheessa, kun olen ollut hereillä jo kolmisen tuntia ja tehnyt jonkin aikaa töitäkin, joten ehkä transformaationi hobitiksi on nyt alkanut ja kyseessä onkin toinen aamiainen? :D Olen yrittänyt pitää hiilarimäärät vähän korkeampina kuin ennen (ei muuten ole ihan helppoa, kun on tottunut niitä rankasti rajoittamaan), mikä on selvästi tuonut lisää potkua treeneihin. Olen myös palauttanut gluteenipitoiset viljat ruokavaliooni, joskin hyvin rajoitetusti mutta kuitenkin, mikä puolestaan helpottaa ruokavaliosuunnittelua ja kieltämättä antaa myös hyviä makuelämyksiä :) En myöskään enää stressaa syömiskerroista, vaan syön jos on nälkä, vaikka kyseessä olisikin päivän viides (tai useampi omg gasp) ateria. Tämän kaiken seurauksena en ole lihonut, sairastunut enkä menettänyt energiaani ja elämäniloani, päinvastoin. Oppia ikä kaikki, ja ehkä se oma ja oikeasti itselle sopiva linja karpata ja ylipäätään syödä alkaa vihdoinkin löytyä...?
torstai 18. heinäkuuta 2013
Elämänmuutoksia sekä puhetta aiheesta me, myself and I
Onpas kulunut pitkä aika viimeisimmästä postauksestani. Josko nyt taas olisi aikaa ja intoa?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
Sitten viimeisimmän blogauksen on Voimanalan Valtiattaren elämä mennyt monella tapaa uusiksi. Tärkeimpinä muutoksina viime keväänä läpikäyty ylikunto- ja sairastelujakso, mikä pakotti lepäämään ja pohtimaan sekä treeni- että ruokavalioasioita uudestaan, sekä se varsin miellyttävä fakta, ettei Valtiattaren nykyään enää tarvitse kokata itse, ellei välttämättä halua :) Lopputuloksena tuntuisi ainakin tällä erää olevan entistäkin rennompi VHH-linja, jossa kyllä kiinnitetään huomiota niin hiilareiden määrään kuin laatuunkin, mutta vieläkin vähemmällä säätämisellä ja niuhoilulla kuin aikaisemmin. Katsotaan nyt, miten tällainen linja Valtiattaren terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa, ja säädetään sitten taas enemmän jos tarvis on.
Miten sitten nykyään syön? Tässäpä jotain tärkeimpiä linjauksia:
- mikään ei ole _täysin_ kiellettyä. Melko lähelle sitä tosin pääsevät HFCS (high-fructose corn syrup eli fruktoosi(-glukoosi)siirappi), osittain kovetetut kasvirasvat (eli ne kuuluisat teolliset transrasvat) sekä aspartaami - eli käytännön tasolla lähinnä einekset, useimmat keinomakeutetut tuotteet ja juomat sekä kaupan keksit ja leivonnaiset ja kasvisrasvajäätelöt. Ja teolliset rasvakkeet sun muut kevytlevit.
- kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat sekä lisätty sokeri (sisältäen myös esim. hunajan ja siirapin) kuuluvat nykyään osastolle "pyrin välttämään, mutta syön kyllä, jos ja kun kohdalle sattuu, kunhan ei satu kovin usein".
- perunan (ja bataatin) suhteen olen sallivampi kuin ennen, koska jostain ne hiilarit on treenaajan otettava, ja peruna on kuitenkin suklaaseen verrattuna IMO ihan hyvä vaihtoehto. Sama pätee myös riisiin.
- rasvoilla ei erityisesti läträä, mutten myöskään välttele. Kevytkermakkeita, kengänpohjajuustokkeita ja rasvattomia litku"jogurtteja" ei Valtiattaren keittiöstä edelleenkään löydy. Rasvoista paras on yhä voi, mutta kasviöljyjäkin (oliivi ja paljonparjattu rypsi) käytän, jos niikseen tulee. Ja (suola)pähkinöitä kuluu aika ajoin aika reilusti.
- saan töissä lounasta (josta en siis joudu maksamaan erikseen), joten silloin syön sitä, mitä tarjolla on. Hiilarilisäkkeet jätän toki väliin, jos ne tarjoillaan erikseen, mutta esim. perunaa sisältävien keittojen kanssa en nirsoile. (Usein kyllä tuunaan annoksia vaikkapa öljyyn säilötyllä fetajuustolla tai niillä suolapähkinöillä.)
- harrastan ahkerasti dekadenttia hedonismia niin kahvin, suklaan kuin punaviininkin parissa, enkä luovu näistä yhdestäkään, jos nyt ei jostain syystä ihan absoluuttinen pakko eteen tule.
Grammoja ja prosentteja en pilkuntarkasti - enkä yleensä suurpiirteisemminkään - laske, poislukien sen, että hiilarimäärän pyrin mahdollisimman usein pitämään max. sadassa grammassa/vrk. Käytännössä tuo yleensä kuitenkin ainakin parina päivänä viikossa ylittyy, mutta so not. Kulutukseen se kaikki kuitenkin menee, kun erinäisten urheiluun liittyvien harrasteiden lisäksi työnikin on nykyään usein aika fyysistä.
Tällaista siis kuuluu Voimanalan Valtiattarelle nykyään. Entäpä teille, rakkaat lukijat? Olettehan muistaneet nauttia kesästä ja sen tarjoamista iloista, myös ruokapöydässä?
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Karppaus on SO last season!
(Disclaimer: en kritisoi tässä postauksessa mainitsemiani ruokavaliosuuntauksia sinänsä, vaan lähinnä niihin ja aiheeseen ylipäätään liittyvää pelotteluhenkistä/tuomitsevaa retoriikkaa, vouhottamista ja besserwisseröintiä. Käytäntö on osoittanut, että hyvin erilaisilla ruokavalioilla voidaan elää terveenä ja pitkään. En myöskään ota vastuuta siitä, ovatko luettelemani asiat oikeasti tapahtuneet ihan tuossa järjestyksessä, tämä on täysin subjektiivista tajunnanvirtaa ja jatkuvaan kohkaamiseen ja tappeluun uupuneen peruskarpin avautumista.)
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
Olipa kerran karppaus. Se tarkoitti aikoinaan sitä, että runsashiilihydraattista ruokaa välteltiin ja panostettiin sen sijaan enemmänkin rasvansaantiin. Yleensä karppaajat välttivät viljatuotteita ja perunaa, ja söivät niiden tilalla erilaisia kasviksia. Proteiiniakin syötiin, muttei mitenkään ylettömästi. Raffinoimattomia luonnonrasvoja monipuolisesti, oli yleinen motto. Kahvipöytään leivottiin mantelipohjaista marjapiirakkaa, kahviin lorautettiin kuohukermaa ja lounassalaattiin oliiviöljyä. Ruokaa syötiin silloin, kun oli nälkä, useimmiten noin kolme kertaa päivässä. Jotkut olivat Atkinsilla ja harrastivat induktioita ja Pellinki-dieettiläiset puhuivat suomalaisen ruoan puolesta, mutta yhtä kaikki karppaaminen oli karppaamista, VHH-termiäkään ei aikoinaan niin usein käytetty.
Sitten alkoi tapahtua.
Viljaa oli toki karppilammikossa aina vältelty, mutta yhtäkkiä siitä, varsinkin gluteenista ja viljakuidusta, tulikin suorastaan myrkkyä. Aikaisemmin ns. hyväkarppaukseen olennaisena osana kuuluvat täysjyvätuotteet julistettiin pannaan, ja mahdollisimman puhdistetut valkoiset jauhot olivatkin kuulemma se paras vaihtoehto. Samassa rytäkässä tuomiolle joutuivat myös kasviöljyt poislukien kookos. PUFAt, MUFAt ja SAFAt vain sinkoilivat, kun eri puolilla sosiaalista mediaa tapeltiin liki verissä päin rasvahappojen oletetusta terveellisyydestä ja haitallisuudesta.
Länsinaapurista kuului kummia: tuli LCHF ja sen mukana itku ja parku (osin ihan oikeutettukin, toim.huom.) siitä, miksi kaikki on Ruotsissa aina paremmin. Eenfeldt ja Dahlqvist nostettiin lähes kulttiasemaan iki-idoli Atkinsin rinnalle. Vaatimus kotimaisuudesta ja lähiruoasta korostui, ja kritiikin kohteiksi joutuivat tuontihedelmät ja -vihannekset. Tuli Kwasniewski, joka merkitsi monelle paluuta "vanhaan kunnon kotiruokaan". Vastakkainasettelu eläinrasva- ja kasvirasvaleirien välillä syveni. Väiteltiin ruoan imeytymisestä ja suolisto-ongelmista. Kaloriteorian olemassaolosta ja relevanssista tapeltiin. Tuli warrior ja harvoin syöminen, ja yhtäkkiä jokainen itseään kunnioittava karppi oli jonkinlaisella "pätkiksellä". Oli 16/8-systeemiä ja joka toinen päivä syömistä, ja joku piti säännöllisesti kerran viikossa paastopäivän. Välipaloja oli toki karppauksen yhteydessä aina karsastettu, mutta nyt ne tuomittiin lopullisesti alimpaan helvettiin. Tuli superruoka ja raw food, eikä terveystietoinen karppi tullut enää mitenkään toimeen ilman gojimarjoja (luomua ehdottomasti, tietenkin), macaa, lucumaa, siitepölyä ja niin edelleen. Vesikin piti hakea lähteestä, tai vähintäänkin suodattaa. Uusin villitys tuntuisi olevan paleo, jonka myötä alati kasvavalle kieltolistalle ovat päätyneet nyt myös maitotuotteet, ja erityisen hip ja pop on paleon, pätkäpaaston ja superfoodien yhdistäminen. On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, mikä on se seuraava "iso juttu" VHH-maailmassa.
Kaiken tämän keskellä Voimanalan Valtiatar on vähintäänkin hämmentynyt ja kysyy: mitä tapahtui karppaamiselle? Sille tavalle syödä, jossa välteltiin hiilaripommeja ja suosittiin pilaamattomia rasvoja, ja syötiin paljon kasviksia Pekka Puskan väitteistä huolimatta? Jossa syötiin silloin, kun oli nälkä, eikä silloin kun "ruokaikkuna on auki"? Jossa syötiin tavallista ruokaa, jota ostettiin tavallisista ruokakaupoista? Karppaako nykyään ylipäätään enää kukaan muu kuin Voimanalan Valtiatar?
tiistai 10. tammikuuta 2012
Eat your greens!
Aloitteleva karppaaja astuu markettiin mietteliäs ilme kasvoillaan. Ensimmäiseksi vastassa on leipäosasto, josta hän epäröinnin jälkeen poimii mukaansa karppileivän, vaikka netissä sanottiinkin, että gluteeni on myrkkyä. Juustotiskin tarjonta saa karppaajan hymykuopat syvenemään, kun hän kerää kärryihinsä niin kermajuustoa, homejuustoa kuin leipäjuustoakin (ja viimeisen kumppaniksi hillo-osastolta sokeritonta St.Dalfouria). Lihaosastolta mukaan tarttuu metwurstia ja pekonia, nehän ovat karppien perusevästä, eikös niin. Maitohyllyllä katse hakeutuu ensin vanhasta tottumuksesta rasvattomaan kalsium-rikastettuun tölkkiin, mutta kärryyn asti pääsee kuitenkin täysmaito ynnä purkillinen kuohukermaa. Vielä pari paketillista munia, ja karppaaja on valmis rientämään kassalle...
STOP!!!
Mihin unohtuivat KASVIKSET? *)
Vanha suositus puolesta kilosta päivässä on ihan pätevä karppaajallekin - minimisuosituksena. Suuremmastakaan määrästä ei ole missään tapauksessa haittaa, kunhan ei ahmi määrättömästi sokerisia hedelmiä. Ja kun sanon "kasvis", niin tarkoitan nimenomaan sitä: oikeaa, kokonaista kasvista, joko tuoretta tai pakastettua. Ei siis mitään prosessoitua ja ties vaikka makeutettuakin fruitieta tai hevi-shottia. Voimanalan Valtiatar diggaa kyllä kovasti hevistä, mutta vain LEVYlautasella. Peruna ei muuten edelleenkään ole vihannes, vaan hiilarinlähde (eikä myöskään bataatti).
Väite: Kasvikset ovat pahoja!
Eivätkä ole. Älä kitise, vaan opettele syömään niitä. Kukaan ei käske syödä juuri parsakaalia, jos oikeasti inhoat sitä, tai järsiä sitä iänikuista raakaa porkkanaa. Tee salaatteja, hauduta, wokkaa, mausta öljyillä, majoneesilla, yrteillä. Ja muista, että suu vaatii n. 15 maistamiskertaa ennen kuin alkaa tottua uusiin makuihin.
Väite: Kasvikset ovat kalliita!
Potaskaa. Lue edellinen postaus ja tutustu lisäksi pakastealtaiden tarjontaan. Ja käy syksyisin marjametsässä.
Väite: Kasvisten syöminen on hankalaa/kasviksia on vaikeaa saada lisätyksi ruokiin!
Jos tämä ei olisi julkinen blogi, käyttäisin voimakkaampaa ilmausta, mutta nyt tyydyn vain sanomaan, että tämä se vasta ihan täyttä tuubaa onkin. Pieni pussillinen sekavihanneksia on jo 250 g ja menee vaikkapa jauhelihakastikkeen kanssa helposti. Jos jauhelihakastikkeessa on sipulia, päästään jo lähemmäs kolmeasataa grammaa - yhdellä aterialla. Tähän lisäksi vaikkapa yksi omena ja isohko tomaatti tai kohtuullinen pätkä kurkkua, niin puoli kiloa tulikin jo täyteen. Ketodieettiläiset suosivat perus-pakastevihannesten sijaan vaikkapa kaalia ja parsakaalia ynnä tietenkin erilaisia salaattilajikkeita. Kasviksia voi lisätä mihin tahansa kastikkeeseen, muhennokseen, pataruokaan tai keittoon, marjoja ja hedelmiä taas rahkoihin ja muihin jälkiruokiin. Ja välillä niitä voi *gasp* syödä ihan pelkiltäänkin!
Miksi kasviksia pitää syödä?
Tästä ei kai ole täyttä varmuutta tutkimuksista huolimatta saatu, mutta fakta on, että runsas kasvisten syönti korreloi tutkimuksissa yleensä aina paremman terveydentilan kanssa. Vitamiinit, flavonoidit, antioksidantit, liukoiset kuidut... hyviä syitä kaikki tyynni.
Onks niitä rehuja ihan pakko syödä, kun karppaa?
On. Seuraava kysymys?
*) ilmaus "kasvikset" sisältää tässä niin vihannekset, juurekset, marjat kuin hedelmätkin
perjantai 6. tammikuuta 2012
Uusi vuosi, uusi elämä? osa 1: Budjettikarppausta
Hups. Pääsi kuin pääsikin käymään niin kuin usein käy, eli alkuinnostuksen jälkeen bloginpito hautautui muiden tekemisten ja menemisten alle ja Valtiatar huiteli milloin missäkin, välillä jopa muilla mailla vierahilla. En silti tee uudenvuodenlupausta ahkerammasta bloggaamisesta, mutta josko tästä jotain taas tulisi? Ainakin parin postauksen verran :D
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
No, se selittelyistä ja asiaan. Uuden vuoden alkaessahan on tosiaankin tunnetusti tapana tehdä läjäpäin erilaisia hyveellisiä lupauksia joulunpyhien juhlinnan aiheuttaman morkkiksen ja itsensäruoskinnan jalossa hengessä, ja useimmitenhan nämä lupaukset koskevat jonkin paheen tai sellaisena pidetyn (väliaikaista) lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä, tai vastaavasti tavoiteltavana pidetyn asian lisäämistä. Voimanalan Valtiattaren yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän mukaan kärkipaikasta taistelevat vuodesta toiseen alkoholi ja suklaa/makeiset yleensä, ja lupaus lisätä liikuntaa hengittää tiukasti em. kärkiparin niskaan. Kuvioon toki kuuluu oleellisena osana se, että viimeistään tammikuun puolessa välissä (usein tosin jo loppiaisena) lupaus viininjuonnin ja suklaansyönnin lopettamisesta ja vähintään neljästä jumppakerrasta per viikko on jo autuaasti unohdettu ja täten lisätty taas yksi painava murikka huonon omantunnon ja itseinhon kivirekeen.
Voimanalan Valtiatar ei moisia lupauksia ole harrastanut oikeastaan koskaan, ja vastustaa niitä nykyään hartaasti - ainakin nykymuodossaan eli täysin mahdottomina toteuttaa. Näyttäkää minulle ihminen, joka on laakista pistänyt elämäntapansa täysin kuntoon ja onnistunut jopa ne uudet tavat vakiinnuttamaan, niin mitä näytän teille siivekkään Mansikin. Ihmisen mieli nyt ei vain yksinkertaisesti toimi niin, vaikka haluaisimmekin muuta uskoa. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, hiljaa hyvä tulee ja [vielä jokin asiaankuuluva klisee tähän]. Hetimullekaikkinyt-asenne on ehkä muodikas, mutta samalla myös täysin ihmisluonnon vastainen.
Jos nyt kuitenkin haluaa jotain muutoksia elämäänsä ja syömisiinsä näin uuden vuoden alkajaisiksi tehdä, miten olisi fokuksen suuntaaminen siihen, miten voisi saada mahdollisimman terveellistä ja täysipainoista ruokaa, mutta silti edullisesti? Ties vaikka se painokin vähän putoaisi, kun turhat välipalat ja naposteltavat jäävät ostamatta ;-) Varsinkin aloitteleva karppaaja saattaa helposti tuskaantua kalliiden tuontivihannesten ja juustojen äärellä, kun ruokalasku tuntuu yht'äkkiä pompsahtavan vallan taivaisiin. Tässäpä Voimanalan Valtiattaren TOP 3 -vinkit edullisempaan VHH-ruokavalioon:
REHUT: Porkkana, kaali, sipuli. Halpoja (ja kotimaisia!) ympäri vuoden. Täydennystä vielä edullisista kausivihanneksista ja -hedelmistä, niin puoli kiloa päivässä on ihan naminsyöntiä (pun very intended).
PROTEIINI: Sika-nauta-jauheliha, raejuusto, kananmunat. Tähän kohtaan voisi toki luetella monia muitakin, mutta noita käytän itse paljon. Tärkeintä on, että jättää kalliit fileet ja paistit hyllyyn ja valitsee halvempia ruhon osia - ne ovat yleensä myös maukkaampia. Raejuustoa puolestaan voi lisätä lähes minkä tahansa sapuskan kylkeen proteiinipitoisuutta lisäämään, jos tarvis on.
RASVAT ovat halpoja kalorisisältöönsä nähden joka tapauksessa, joten niihin tuskin vinkkejä tarvitaan. Silti monelta kokeneemmaltakin karpilta tuntuu unohtuvan se, että kun ostaa ne lihat jo valmiiksi rasvaisina, ei tarvitse laittaa erikseen kermakastiketta tms. - tuplasäästö, kun se rasvainen liha tosiaankin on usein halvempaa kuin vähärasvainen. ;-)
SEKALAISET: Lidlin %-suklaa (Lindt on toki hyvää, mutta kallista), maapähkinät (sisältävät vähemmän hiilihydraatteja kuin esim. karppien suosimat cashewit), venäläinen jogurtti (lonkalta heitettynä melkein puolet halvempaa kuin smetana, mutta maistuu melko lailla samalta ja sopii samoihin ruokiin).
Selviö lienee, että kaikenlaiset einekset ja puolivalmisteet kannattaa jättää mahdollisimman vähälle, sillä niiden kilohinta on aidoista raaka-aineista valmistettuun ruokaan nähden yleensä huikea. Suosittelen myös varaamaan kauppareissuun aikaa ja avoimen mielen - ja ehdottomasti kiellän lähtemästä kauppaan nälkäisenä, se on nimittäin takuuvarma konsti kerätä koriin kaikenlaisia kalliita turhakkeita. Maukasta alkuvuotta itse kullekin säädylle, niin karpeille kuin muillekin!
ps. nämä vinkit eivät toki ole varsinaista köyhäkarppausta nyt vielä nähneetkään, vaan kyse on lähinnä pienistä asioista kauppalaskun kohtuullistamiseksi. Todelliseen sentinvenyttämiseen apua kaipaavat löytävät sitä esim. karppaus.infosta.
ps2. ja ennen kuin kukaan saa päähänsä nillittää maapähkinöiden korkeasta PUFA-pitoisuudesta: 100 grammaa maapähkinöitä sisältää niitä Finelin mukaan 11,6 grammaa eli 35 g ~ ½dl (mikä lienee suht normaali kerta-annos) näin ollen vain nelisen grammaa. Onko se sitten paljon vai vähän, sen toki päättää jokainen itse ;-)
tiistai 1. marraskuuta 2011
Tiesittekö, että...
... rasvaisessa siankyljessä (a.k.a. kastikelihassa) on prosentuaalisesti enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja eli ns. pehmeää rasvaa kuin oliiviöljyssä?
... aidossa, sokeroimattomassa kaakaojauheessa on sataa grammaa kohti noin kaksinkertainen määrä kuitua ruisnäkkileipään verrattuna?
... kevyiksi mainostetuissa riisikakuissa on sataa grammaa kohti yhtä paljon imeytyvää hiilihydraattia kuin siirapissa?
... näillä faktoilla, jotka jokainen voi halutessaan käydä tarkistamassa osoitteesta www.fineli.fi, on tasan yhtä paljon merkitystä terveellisen ruokavaliokokonaisuuden kanssa kuin millä tahansa yksittäisellä ruoka-aineella, esimerkiksi ruisleivällä ja rypsiöljypohjaisella margariinilla? :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)